Äkillinen välikorvatulehdus
Määritelmä
Otiitti eli äkillinen välikorvatulehdus on erityisesti pienten lasten sairaus, jossa tärykalvon taakse välikorvaan joutuneet bakteerit ja virukset aiheuttavat tulehduksen. Tämä tulehdus aiheuttaa märkäisen tulehdusjätteen kertymistä
voidaan nähdä nestevaakapintana ja lisäksi tärykalvo näyttää ja usein myös toimii poikkeavasti. Tärykalvo voi olla esimerkiksi samentunut, punoittava tai verisuonikuvioitus voi olla lisääntynyttä. Bakteerit ja virukset pääsevät muuten
suljettuun välikorvaan sitä ja nielua yhdistävän korvatorven kautta nielun infektion yhteydessä. Lähes aina korvatulehdus alkaakin viruksen aiheuttamasta ylähengitystieinfektiosta eli flunssasta. Myös flunssaan liittyvä
korvatorven limakalvojen ärsytys ja tulehdus aiheuttaa samankaltaisia oireita kuin korvatulehdus, koska tällöin paine ei pääse normaalisti tasaantumaan välikorvan ja ulkoilman välillä ja paine-ero aistitaan kipuna. Korvatorvi nimittäin
on normaalisti kiinni ja aukeaa vain nieltäessä. Tämän huomaa jokainen lentokoneessa.
Esiintyvyys
Suomessa todetaan noin 500 000 korvatulehdusta vuosittain. Korvatulehdus on tavallisin 6 kk - 2 vuoden ikäisillä lapsilla ja noin 70 % lapsista on sairastanut sen ainakin kertaalleen kahden vuoden ikään mennessä. Toisaalta tavallisia
flunssiakin voi tavallisella lapsella olla jopa 10 kertaa vuoden aikana, joten infektiot kuuluvat lapsen arkeen ja kouluttavat lapsen immuunijärjestelmää. Korvatulehdus on mahdollinen myös aikuisilla, mutta se on selvästi harvinaisempaa.
Aikuisella flunssan pitkittyminen aiheuttaa useammin poskiontelotulehduksen, koska normaaliin flunssaan liittyy myös poskionteloiden limakalvojen tulehdus. Pienillä lapsilla poskiontelot eivät taas ole vielä kehittyneet, mikä selittää eroa.
Riskitekijät
Nuori ikä altistaa korvatulehduksille. Lisäksi riskiä lisäävät kodin ulkopuolinen päivähoito ja muiden perheenjäsenten sairastuminen. Perheenjäsenten tupakoiminen altistaa myös korvatulehduksille astman lisäksi. Lisäksi on epäilty tutin
käytön ja lyhyen rintaruokinnan altistavan korvatulehduksille. Samoin tuttipullon käyttö makuuasennossa saattaa altistaa vierasmateriaalin ajautumista korvatorviin. Selvää on, että korvatulehduksia on silloin, kun hengitystieinfektioitakin on.
Hengitystieinfektioita taas on erityisesti talviaikaan.
Oireet ja löydökset
Korvatulehdusta edeltää lähes aina edeltävä tai samanaikainen hengitystieinfektio. Eniten korvatulehduksia alkaa esiintyä flunssan kestettyä 3-4 päivää. Korvatulehduksen oireet ovat lähes täysin samat kuin hengitystieinfektioissa muutenkin.
Ainoastaan korvakipua voidaan pitää selkeästi korvatulehdukseen viittaavana oireena. Toisaalta vain noin puolella potilaista todetaan jossain vaiheessa korvatulehdusta selvää kipua. Korvan haromista esiintyy vielä vähäisemmällä määrällä, mutta
toisaalta osalla lapsista selkeä ja jatkuva harominen on hyvin selkeäkin merkki korvan ärsytyksestä. Ilman flunssaoireita korvan harominen ei viittaa korvatulehdukseen. Kuulon alenemista esiintyy vain äärimmäisen harvoin, mutta esiintyessään äkillisenä pienellä lapsella korvatulehdusta voidaan pitää hyvin todennäköisenä.
Koska oireet ovat niin epävarmat, ainoa mahdollisuus korvatulehduksen varmistamiseksi on lääkärin tekemä tutkimus. Tutkimusta ei kannata suorittaa lapsen ollessa muutenkin kärttyinen. Huonoin vaihtoehto on tutkia lapsi tunteja
kestäneen itkemisen jälkeen nälkäisenä, vihaisena ja yöllä. Tällöin tärykalvojen luotettava tutkiminen on erittäin vaikeaa ja seurauksena voi olla lapselle turha antibioottikuuri. Korvat tutkitaan otoskoopilla eli korvalampulla.
Tutkimus on kivuton silloin, kun lapsi ei väännä vastaan. Tämän vuoksi lapsi kannattaa tutkia äidin tai isän sylissä hyvin tukevasti tukien lasta ja päätä. Mitä tukevampi syliote lapsesta otetaan, sitä vähemmän traumaattinen tutkimus lapselle on.
Taudin kulku
Korvatulehdus on hyvänlaatuinen sairaus, joka parani itsellään jo ennen kuin antibiootit oli keksitty. Tarkoissa tieteellisissä tutkimuksissa välikorvan eritteestä löydetään noin 90 % tapauksissa bakteeri ja noin 70 % tapauksista virus.
Virusta ei voida antibiooteilla hoitaa, mutta bakteereihin saattaa antibiooteilla toki olla vaikutusta. Joidenkin analyysien mukaan noin 8-17 lasta on hoidettava antibiootilla, jotta 1 saisi helpotusta korvakipuun 2.-7. päivänä.
Antibiooteista ei ole mitään hyötyä 1. hoitopäivänä korvan kipuun eikä toisaalta antibioottihoito paranna paranemistodennäköisyyttä. Muutamassa viikossa välikorvan erite häviää itsellään. Suomessa on kuitenkin tapana määrätä antibiootti korvatulehdukseen,
koska ainakin osalla lapsista eritteen häviäminen nopeutuu antibiootilla. Optimaalista hoidon kestoa ei tiedetä, mutta 5 vuorokauden mittaisilla kuureilla on saatu yhtä hyviä tuloksia kuin pidemmilläkin.
Aiemmin korvatulehduksien hoidossa Suomessa tehtiin paljon tärykalvojen punktioita, mutta tämä on tehottomana jäänyt unholaan. Tästä johtuen pistoksen tekniikkakin on lääkäreillä jo unohtunut. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on ollut tapana
hoitaa korvatulehduksia antibiootein, mutta uusimpien suositusten mukaan lapsen tilaa seurataan 2-3 vuorokautta ennen antibioottihoitoon päätymistä. Sama tapa on voimassa Ruotsissakin, jossa tosin erityisesti yli kaksivuotiaiden antibioottihoitoa
pidetään tarpeellisena vieläkin harvemmin. Esimerkiksi Alankomaissa antibioottia ei aloiteta koskaan diagnoosia tehdessä vaan alle 2 vuotiailla tila arvioidaan uudelleen vuorokauden kuluttua ja yli 2 vuotiaille antibioottia ei aloiteta ollenkaan. Ympäri maailman
on kuitenkin yhtäläinen mielipide siitä, että korvatulehduksen tärkein hoito on riittävän voimakas kipulääkitys mahdollisimman aikaisin. Korvatulehdukseen liittyvä kipu voi nimittäin olla todella kovaa. Onneksi usein kovan kivun kourissa lapsi joutuu olemaan
vain 1. yön ja tästä eteenpäin kipu lievenee taudin luonnollisen kulun myötä joka tapauksessa.
Hoito
Mikäli lääkäri ja vanhemmat sopivat siihen, ettei lieväoireisella lapsella aloiteta antibioottihoitoa, lasta on kotona seurattava ja käytävä uudelleen lääkärin tarkastuksessa 2-3 vuorokauden kohdalla ellei lapsi ole selvästi paranemassa. Pääasiallisesti lapsille
kuitenkin edelleen aloitetaan antibioottihoito, joista löytyy vaihtoehtoja useita. Laajakirjoisimpien antibioottien käyttöä on kuitenkin syytä rajoittaa, koska näiden käytöllä lisätään antibioottiresistenssin syntyä eikä laajakirjoisilla antibiooteilla ole osoitettu hengitystieinfektioissa
yleensä käytettäviin antibiootteihin verrattuna tehoa. Lisäksi laajakirjoiset antibiootit altistavat lapsen todennäköisemmin antibioottiripuliin sairastumiselle korvatulehduksen perään.
Jos oireet eivät ala helpottaa, lääkärintarkastus on syytä uusia jo lääkehoidon loppupuolella. Muuten välikorvan eritteen hävittyä noin 2 viikossa tulee varmistua eritteen häviämisestä välikorvasta noin 3-4 viikon kohdalla hoidon aloituksesta. Jälkitarkastuksen voi suorittaa myös
asiaan koulutettu hoitaja. Mikäli jälkitarkastuksessa on vielä löydöksiä välikorvassa, kannattaa yleensä tilannetta seurata vielä noin kuukauden ajan ja vasta sitten määrätä uusi antibioottikuuri.
Korvatulehdusten ehkäisy
Tutkimusten perusteella korvatulehdusta ehkäiseviä tekijöitä ovat 5 kertaa päivässä säännöllisesti käytetty ksylitolipurukumi, influenssarokotukset ja kodin tupakoinnin lopettaminen. Tärykalvon ilmastointiputkilla saadaan jonkin verran apua korvatulehduskierteeseen ja ne saattavat
helpottaa toistuvien tulehdusten toteamista ja lapsen oireita. Kitarisojen poistamisesta ei ole hyötyä. Lisäksi erityisesti infektioaikana kannattaa huolehtia riittävästä käsien pesusta. Kotona alkoholipitoisia käsidesi-valmisteita ei tarvita.
Parasetamoli
Parasetamoli on niin aikuisten kuin lastenkin turvallisin ja ensisijainen kipu- ja kuumelääke. Sitä on myynnissä käsikaupassa kaikilla lasten annoksilla ja myös reseptilääkkeenä. Annos tulee aina tarkistaa paketista lapsen sen hetkistä painoa vastaavaksi. Kauppanimiä parasetamolille ovat mm. Panadol, Pamol, Paracetamol, Paramax, Para-suppo ja Para-tabs.
Oraalisuspensio annostellaan millilitroina lääkemitan avulla. Peräpuikko työnnetään peräsuoleen tylppä pää edellä.
Suositetuilla annoksilla parasetamoli aiheuttaa vähän haittoja. Peräpuikko saattaa aiheuttaa peräaukon kutinaa. Liian suurina annoksina parasetamoli voi vaurioittaa maksaa. Ei yleensä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.
Säilytä huoneenlämmössä (15 - 25 °C).
Naprokseeni
Naprokseeni on tulehduskipulääkkeisiin kuuluva lääke. Suurin osa kipulääkkeistä on tulehduskipulääkkeitä ja niitä ei siksi saa käyttää yhdessä muiden kipulääkkeiden kanssa. Sen sijaan parasetamolin saa aina yhdistää toiseen kipulääkkeeseen (joka ei sisällä parasetamolia.)
Tulehduskipulääkkeillä on tulehdusta rauhoittava (anti-inflammatorinen), kipua lievittävä (analgeettinen) ja kuumetta alentava (antipyreettinen) vaikutus. Kaikki tulehduskipulääkkeet toimivat periaatteessa samalla tavalla, erot syntyvät lääkkeen voimakkuudesta ja sen vaikutuksen nopeudesta ja pituudesta. Tulehduskipulääkkeiden tehossa eri vaikuttavilla aineilla eri milligrammamäärät vastaavat toisiaan. Siksi jollakin lääkkeellä suurin määrättävä kerta-annos on esimerkiksi 800 mg ja toisilla 75 mg.
Naprokseeni on vain reseptillä hankittava lääke, jota myydään oraaliliuoksena kauppanimellä Pronaxen. Lisäksi valmistetta saa tablettina mm. kauppanimillä Alpoxen, Miranax, Naprometin, Napromex, Naproxen, Pronaxen ja Vimovo.
Oraalisuspensio annostellaan pakkauksen mukana tulevalla mitalla ja pulloa ravistellaan hyvin ennen lääkkeen ottamista. Lääke kannattaa ottaa aterian yhteydessä, etenkin jos se tuntuu ärsyttävän mahaa. Muita tulehduskipulääkkeitä ei pidä käyttää samanaikaisesti.
Lääke voi ärsyttää mahaa, jolloin saattaa tulla mm. pahoinvointia, ummetusta, ylävatsakipuja, närästystä tai suutulehdusta ja ripulia. Ihottumat ja ihon kutina sekä lisääntynyt hikoilu ovat mahdollisia. Huimausta, päänsärkyä, väsymystä, näköhäiriöitä ja korvien soimista on joskus esiintynyt. Muiden tämän ryhmän lääkkeiden tavoin naprokseeni vaikuttaa veren hyytymiseen siten, että verenvuoto kestää tavallista pitempään.
Säilytä oraalisuspensiota huoneenlämmössä (15-25 °C).
Samanaikaisesti ei saa käyttää muita tulehduskipulääkkeitä. Yhteiskäyttö ei lisää lääkkeiden tehoa, mutta niiden haitat yleensä lisääntyvät. Vilustumislääkkeinä myytävät veteen sekoitettavat itsehoitovalmisteet (mm. Finrexin) sisältävät usein tulehduskipulääkkeitä.
Iäkkäiden ihmisten pitää käyttää varovasti tulehduskipulääkkeitä, koska heillä esiintyy enemmän haittavaikutuksia etenkin ruoansulatuselimistön haavaumia ja vakavia verenvuotoja. Astmaatikoilla tulehduskipulääkkeet saattavat pahentaa astman oireita, mutta tätä ei tarvitse varoa, jos aiemmin on käyttänyt vastaavia lääkkeitä. Muiden lääkkeiden samanaikaisesta käytöstä kannattaa keskustella lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa.
Ibuprofeeni
Ibuprofeeni on tulehduskipulääkkeisiin kuuluva lääke. Suurin osa kipulääkkeistä on tulehduskipulääkkeitä ja niitä ei siksi saa käyttää yhdessä muiden kipulääkkeiden kanssa. Sen sijaan parasetamolin saa aina yhdistää toiseen kipulääkkeeseen (joka ei sisällä parasetamolia.)
Tulehduskipulääkkeillä on tulehdusta rauhoittava (anti-inflammatorinen), kipua lievittävä (analgeettinen) ja kuumetta alentava (antipyreettinen) vaikutus. Kaikki tulehduskipulääkkeet toimivat periaatteessa samalla tavalla, erot syntyvät lääkkeen voimakkuudesta ja sen vaikutuksen nopeudesta ja pituudesta. Tulehduskipulääkkeiden tehossa eri vaikuttavilla aineilla eri milligrammamäärät vastaavat toisiaan. Siksi jollakin lääkkeellä suurin määrättävä kerta-annos on esimerkiksi 800 mg ja toisilla 75 mg.
Ibuprofeenia saa apteekista reseptillä tai myös ilman reseptiä kaikkina lapsien annoksina ja aikuisille enintään 400 mg kerta-annoksina. Sitä myydään oraalisuspensiona, tabletteina ja peräpuikkoina kauppanimillä Ardinex, Burana, Ibumax, Ibumetin, Ibusal ja Ibuxin.
Oraalisuspensio annostellaan pakkauksen mukana tulevalla mitalla ja pulloa ravistellaan hyvin ennen lääkkeen ottamista. Lääke kannattaa ottaa aterian yhteydessä, etenkin jos se tuntuu ärsyttävän mahaa. Muita tulehduskipulääkkeitä ei pidä käyttää samanaikaisesti.
Tulehduskipulääkkeiden tavallisin haitta on ruoansulatuskanavan ärsytys, joka voi ilmetä närästyksenä tai vatsakipuna. Etenkin suurilla annoksilla ibuprofeiini saattaa aiheuttaa haavaumia mahalaukun limakalvolle. Mahahaava-alttiit henkilöt eivät saa käyttää lääkettä. Mahahaavan riski on suurempi iäkkäillä ja jos käyttää samanaikaisesti kortisonilääkkeitä.
Samanaikaisesti ei saa käyttää muita tulehduskipulääkkeitä. Yhteiskäyttö ei lisää lääkkeiden tehoa, mutta niiden haitat yleensä lisääntyvät. Vilustumislääkkeinä myytävät veteen sekoitettavat itsehoitovalmisteet (mm. Finrexin) sisältävät usein tulehduskipulääkkeitä.
Iäkkäiden ihmisten pitää käyttää varovasti tulehduskipulääkkeitä, koska heillä esiintyy enemmän haittavaikutuksia etenkin ruoansulatuselimistön haavaumia ja vakavia verenvuotoja.
Ibuprofeeni voi aiheuttaa allergisia reaktioita. Astmaatikoilla se saattaa pahentaa astman oireita, mutta tätä ei tarvitse varoa, jos aiemmin on käyttänyt vastaavia lääkkeitä. Muiden lääkkeiden samanaikaisesta käytöstä kannattaa keskustella lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa.
Säilytä huoneenlämmössä (15-25 °C).
Amoksisilliini (Amorion, Amoxicillin, Amoxin)
Amoksisilliini on puolisynteettinen penisilliinin johdos. Se estää bakteereita muodostamasta uusia soluseinämiä ja se on yleisimmin käytettäviä antibiootteja.
Tabletit niellään runsaan nesteen kera. Oraalisuspensio annostellaan millilitroina mittaruiskun avulla. Lääkkeen voi ottaa aterian yhteydessä tai tyhjään mahaan.
Lääkettä ei pidä käyttää, jos on yliherkkä penisilliinille. Lääke saattaa aiheuttaa allergiaoireita myös henkilöille, jotka ovat yliherkkiä kefalosporiineille.
Amoxin voi aiheuttaa joillekin käyttäjille pahoinvointia, löysiä ulosteita, ripulia tai muita ruoansulatuskanavan oireita. Nämä haitat ovat yleensä lieviä eikä lääkitystä tarvitse lopettaa. Ne häviävät usein hoidon aikana tai pian hoidon päättymisen jälkeen. Vatsa- ja suolistohaittoja voidaan vähentää ottamalla lääke aterian yhteydessä. Myös ihottumat ovat mahdollisia ja näistä kannattaa ottaa yhteyttä hoitopaikkaan. Muut haittavaikutukset ovat suhteellisen harvinaisia.
Käyttövalmis oraalisuspensio säilytetään huoneenlämmössä (15-25 °C), jossa se säilyy 2 viikkoa.
V-penisilliini (V-Pen)
Penisilliinit ovat modernin antibioottihoidon kivijalka ja erittäin tehokkaita antibiootteja esimerkiksi ylähengitystieinfektioihin.
Lääke otetaan tyhjään vatsaan vähintään puoli tuntia ennen ateriaa tai 2 tuntia aterian jälkeen. Oraaliliuos annostellaan millilitroina mittaruiskun avulla. Liuospullo on ravistettava hyvin ennen jokaista annosta.
Lääke voi aiheuttaa joillekin käyttäjille ripulia, pahoinvointia tai vatsakipua. Nämä haitat ovat yleensä lieviä eikä lääkitystä tarvitse lopettaa. Ne häviävät usein hoidon aikana tai pian hoidon päättymisen jälkeen. Myös ihottumat ovat mahdollisia.
Valmis oraaliliuos on säilytettävä jääkaappilämpötilassa (2-8 °C).
Amoksisilliini-klavulaanihappo (Amorion comp, Amoxin comp, Amoxicillin/Clavulanic acid, Augmentin, Bioclavid)
Amoksisilliini on puolisynteettinen penisilliinin johdos. Se estää bakteereita muodostamasta uusia soluseinämiä ja se on yleisimmin käytettäviä antibiootteja. Osalla bakteereista on kyky hajottaa amoksisilliinin sisältämiä rakenteita. Tämän vuoksi joskus käytetään klavulaanihappoa estämään tätä bakteerin kykyä. Näin saavutetaan vaikuttavuus useamman tyyppisiin bakteereihin, mutta samalla myös tuhotaan tehokkaammin suoliston hyödyllisiä bakteereita.
Lääkeannos otetaan aterian alussa. Tabletit niellään runsaan nesteen kera. Oraalisuspensio annostellaan millilitroina mittaruiskun avulla. Lääkepulloa ravistetaan hyvin ennen jokaista ottokertaa.
Lääkettä ei pidä käyttää, jos on yliherkkä penisilliinille. Lääke saattaa aiheuttaa allergiaoireita myös henkilöille, jotka ovat yliherkkiä kefalosporiineille.
Lääke saattaa aiheuttaa ripulia, pahoinvointia tai vatsakipua. Näitä haittoja voidaan vähentää ottamalla lääkeannos aterian alussa. Lääke voi aiheuttaa myös hiivatulehduksia emättimessä, suussa tai ihopoimuissa. Muut haittavaikutukset ovat harvinaisia.
Käyttövalmis oraalisuspensio on säilytettävä jääkaapissa (2-8 °C). Säilytä alkuperäispakkauksessa. Pidä pakkaus tiiviisti suljettuna.
Kefuroksiimi (Zinnat)
Kefuroksiimi on antibiootti, joka kuuluu niin sanottuihin 2. polven kefalosporiineihin. Kefalosporiinit ovat penisilliineistä kehitettyjä puolisynteettisiä antibiootteja, jotka tehoavat erittäin hyvin moniin erilaisiin bakteeritauteihin. Kefuroksiimi on ryhmässä uudempia antibiootteja, jota käytetään erityisesti sairaalassa suonensisäisenä antibioottihoitona.
Tabletit otetaan runsaan nesteen kera kokonaisina, koska niiden sisus on kitkerän makuista. Lääke otetaan heti aterioinnin päätyttyä. Oraaliliuos otetaan aterian aikana. Sitä ravistellaan hyvin ennen pullon avaamista, ja sitä annostellaan annosmitalla. Mahahapon eritystä vähentävät lääkkeet voivat heikentää Zinnatin tehoa.
Muiden antibioottien tavoin Zinnat voi aiheuttaa joillekin käyttäjille pahoinvointia, ripulia tai muita vatsavaivoja sekä päänsärkyä tai huimausta. Jos ripuli on voimakasta, on syytä ottaa yhteys lääkäriin.
Rakeet oraaliliuosta varten säilytetään huoneenlämmössä. Käyttövalmiiksi saatettu oraaliliuos säilytetään jääkaapissa (2-8 °C).
Kefaklori (Kefolor)
Kefaklori on antibiootti, joka kuuluu niin sanottuihin 2. polven kefalosporiineihin. Kefalosporiinit ovat penisilliineistä kehitettyjä puolisynteettisiä antibiootteja, jotka tehoavat erittäin hyvin moniin erilaisiin bakteeritauteihin. Kefaklori on ryhmässä uudempia antibiootteja, jonka tyyppisiä lääkkeitä käytetään erityisesti sairaalassa suonensisäisenä antibioottihoitona.
Kapselit niellään runsaan nesteen kera. Oraalisuspensio annostellaan millilitroina lääkemitan avulla. Lääkkeen voi ottaa tyhjään mahaan tai aterian yhteydessä.
Muiden antibioottien tavoin kefaklori voi aiheuttaa joillekin käyttäjille pahoinvointia, joskus hankalaakin ripulia sekä muita vatsavaivoja. Allergisia reaktioita, kuten ihottumaa, ilmenee suhteellisen harvoin. Harvinaisena yliherkkyyden muotona voi esiintyä nivelturvotusta ja -arkuutta, johon voi liittyä myös ihottumaa ja kuumeilua.
Valmiiksi sekoitettu oraalisuspensio säilytetään jääkaapissa (2-8 °C).
Sulfa-trimetopriimi (Ditrim ja Ditrim duplo)
Trimetopriimi on vanha ja erittäin hyvä antibiootti, joka estää bakteerien lisääntymistä ja sitä käytetään edelleenkin paljon mm. virtsatieinfektioissa. Laajan käyttönsä vuoksi antibiootille on tullut resistenssiongelmia, jonka vuoksi se nykyään yhdistetään sulfa tai sulfonamidi nimiseen orgaaniseen rikkiyhdisteeseen, joka vaikuttaa bakteerien jakautumiseen tehostamalla trimetopriimin tehoa. Sulfan heikkoutena on se, että muihin antibiootteihin verrattuna sille on valitettavasti jonkin verran enemmän allergiaa väestössä.
Tabletit otetaan mieluimmin aterian jälkeen runsaan nesteen kera. Oraalisuspensio annostellaan pakkauksen mukana tulevan mittaruiskun avulla. Hoidon aikana on hyvä juoda nestettä tavallista runsaammin.
Joillekin käyttäjille saattaa tulla ruoansulatuskanavan oireita, kuten pahoinvointia, ripulia tai suun limakalvojen tulehtumista. Myös allergisia reaktioita, kuten ihottumaa, saattaa ilmaantua.
Oraalisuspensio säilytetään alle 25 °C.
Atsitromysiini (Azithromycin, Zithromax)
Atsitromysiini on makrolidiryhmään kuuluva antibiootti, joka kemiallisen rakenteensa puolesta poikkeaa selvästi penisilliini-tyyppisistä antibiooteista. Atsitromysiini estää tehokkaasti bakteerien proteiinien muodostamista ja siksi on erittäin tehokas ja laajakirjoinen antibiootti. Tämän vuoksi atsitromysiini tuhoaa tehokkaasti myös elimistön hyvää bakteerikantaa ja runsaalla käytöllä on vaarana aiheuttaa bakteerien vaikeaa antibioottiresistenssiä.
Tabletti niellään kokonaisena runsaan nesteen kera ja sen voi ottaa aterioinnista riippumatta. Oraalisuspensiota ravistellaan hyvin ennen pullon avaamista ja sitä annostellaan pakkauksessa olevan ruiskun tai mittalusikan avulla. Lääkeannoksen voi ottaa ruokailun yhteydessä.
Tavallisimpia ovat erilaiset vatsaoireet, kuten pahoinvointi, oksentelu, ripuli ja vatsakivut. Muut haittavaikutukset ovat harvinaisia.
Alle 30 °C. Valmis oraalisuspensio säilyy 10 vuorokautta huoneenlämmössä.
Lyhyesti korvatulehduksista
Korvatulehduksissa tärkein hoito on lapsen kivun hoito. Antibiootti ei nopeuta lapsen paranemista kivusta ja korvatulehduskin on käytännössä aina virusten ja bakteerien sekainfektio, joka paranee lähes aina samassa ajassa ilman antibioottia ja sen kanssa.
Saattaa olla, että antibioottihoito hieman vähentää komplikaatioita ja tämän vuoksi antibiootilla hoidettu korvatulehduksesta kärsivä lapsi tarkastetaan noin 4 viikkoa infektion jälkeen. Toisaalta ilman antibioottia hoidetun lapsen voinnin parantumisesta pitää varmistua jo muutaman päivän kohdalla ja parin-kolmen viikon kohdalla. Kaikkien antibioottihoitoa saavien kannattaa aloittaa maitohappobakteerien syönti jo antibioottikuurin aikana ja jatkaa esimerkiksi 1-2 vkoa kuurin loppumisen jälkeen.
Korvatulehdusten ehkäisemiseksi on tärkeää, ettei perheessä kukaan tupakoi.
Korvakivun alkaessa lapsella antibiootin aloittamisella ei ole kiire. Korvakipu muutenkin iskee usein yöllä, jolloin apteekit ovat kiinni ja päivystyksissä on epämukavampaa jonottaa. Yöaikaan kipeän lapsen raahaaminen päivystykseen ilman kipulääkettä vain huonontaa lapsen oloa. Tuolloin paras hoito on kunnon kipulääkityksen antaminen ja äidin syli. Aamulla on sitten mukavampi lähteä lääkäriin ja usein silloin kipukin on jo lievempi. Tämän vuoksi jokaisen perheen lääkekaappiin ja matkalaukkuun pitäisikin kuulua aina lapselle sopivassa muodossa ibuprofeenia ja parasetamolia.
Kipulääkettä kannattaa antaa paketissa lukeva maksimimäärä. Ibuprofeenia ja parasetamolia voi käyttää maksimiannoksilla antamalla molemmat samanaikaisesti, jolloin teho kipuun (ja kuumeeseen) on huomattavasti parempi. Sama ohje pätee kaiken ikäisille ja kaiken kokoisille.
Lähteet:
Välikorvatulehdus (äkillinen) - Käypä hoito -suositus, 11.1.2010. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim www.kaypahoito.fi
Duodecim Lääketietokanta